Paljon melua bioenergiasta ja hiilinieluista

Suomi voi toimia edelleen esimerkkinä bioenergian ja hiilinielujen yhdistämisessä on Harri Laurikan viesti. Lue miksi.

Komissio esitteli talvipakettinsa 30.11. ja Suomen hallitus energiastrategian kuusi päivää aiemmin. Etukäteen oli selvää, että molemmissa paketeissa pyritään fossiilisista polttoaineista eroon. Mutta melu on ollut suuri, koska kumpikaan paketti ei sulkenut bioenergiaa keinovalikoimansa ulkopuolelle. Kumpikaan paketeista ei toisaalta myöskään perustu pelkkään bioenergiaan.

Mutta se ei auta: arvostelijoiden mukaan bioenergia (ja nimenomaan bioenergia, ei puun käyttö yleisesti) tuhoaa luonnon ja päästää hiilidioksidin taivaalle. Ja maksaa rahaa (ajatella!). Ja estää kaikkien muiden toimialojen kehittymisen, erityisesti sähköisen liikenteen. Niin, ja loppuu vielä kesken.

Suomen strategiaa on pahimmillaan arvosteltu ”tieteenvastaisena”, koska kasvava puun käyttö pienentää hiilivarastojen kasvutahtia. Se on mielenkiintoista, sillä Suomen linja hiilinielujen suhteen on Kioton pöytäkirjasta lähtien ollut, että laskennan tulisi perustua luonnontieteelliseen nieluun. Nyt luonnontieteellinenkin nielu on jo ”tieteenvastainen” ja siihen on ”piilotettu bioenergian päästöt”. Nykyoloissa politiikka voi kuulemma olla uskottavaa vain, jos siinä verrataan nykytilanteen ilmastovaikutusta tulevaisuuden ilmastovaikutukseen.

Suomeksi tämä tarkoittaa seuraavaa.

Ensinnä, hiilinielun pienenemistä käsitellään päästönä täysin verrannollisesti fossiilisten päästöjen lisäämiseen. Jos käytät fossiilisia polttoaineita vaikkapa lämmitykseen, lisäät ilmaan hiilidioksidia. Jos taas harvennat metsääsi, vähennät hetkellisesti Suomen hiilinielua. Jälkimmäisessä tapauksessa mitään päästöä koko maan tasolla ei varsinaisesti ole, sillä nykytilanteessa hiilivarasto muualla Suomessa on edelleen voimakkaassa kasvussa ja kompensoi harvennuspuusi. Ja voit käyttää harvennuspuun korvaamaan fossiilista energiaa tai uusiutumattomia tuotteita. Mitään päästöä ei piiloteta, koska hiilinielu lasketaan nettona ja ottaa huomioon hakkuumäärän.

Toiseksi, hiilinielun lähtötasolla tai sillä, mitä metsille on tähän mennessä tapahtunut, ei ole kriitikoiden tarkastelussa merkitystä. Suomelle ei ole latiakaan maksettu päästöjen sitomisesta eikä – ainakaan ihan lähiaikoina – tulla maksamaankaan. Ei tarvitsekaan. Mutta kriitikoiden tarkastelussa päästöjen vapauttamisesta pitäisi nyt maksaa. On EU-maita, joissa maankäyttösektori tuottaa joka vuosi päästöjä ilmakehään. Toisissa EU-maissa on päästö ilmakehään viime vuosina vältetty, mutta metsien hiilivarasto ei ole juurikaan kasvanut (esim. Saksa) . Suomen metsät eivät tuota päästöjä, vaan imevät joka vuosi hiiltä ilmakehästä – vuonna 2015 esimerkiksi 47 % kokonaispäästöistä, kun EU:n vastaava keskiarvo on luokkaa 10 %. EU:n ulkopuolella esim. Venäjällä nielu oli 2014 noin 19 % kokonaispäästöistä ja USA:n 11 %. Toisessa isossa metsämaassa, Kanadassa, hiilinielua ei ollut 2014 lainkaan, vaan metsäsektori oli noin 10 %:n suuruinen lisäpäästö muiden sektoreiden päälle. Arvostelijoiden mielestä nämä erot voi sivuuttaa ja Suomen on kasvatettava nieluaan seurauksista riippumatta.

Kolmanneksi, Suomi vaikuttaa arvostelijoiden mukaan olevan vaa’ankieliasemassa siinä, pääseekö koko maailma 1,5°C:n tavoitteeseen vai ei. Tästä johtunee voimakas painotus lyhyen aikavälin vaikutuksiin ja ideoihin ajaa alas biotaloutta ja siihen liittyviä investointisuunnitelmia, vaikka Suomella on loistavat luontaiset edellytykset hyödyntää puuta. Pitkällä aikavälillä kestävä puun käyttö sopii hyvin Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin ja ajatukseen talouden transformaatiosta kohti vähähiilisyyttä. Kasvattamalla metsien hiilivarastoja pitkäjänteisesti ja vähentämällä samanaikaisesti päästöjä, Suomi voi saavuttaa negatiiviset päästöt jo ennen vuotta 2050.

Jos Suomen päästöt vähenevät tavoitellusti vuoteen 2030 (n. 40 Mt) ja suunnitellut 15 Mm3 lisähakkuut toteutetaan, hiilinielu on LuKen arvion mukaan (13,3 Mt 2025-2035) edelleen yli 30 % päästöistä ja kääntyy sitten uudelleen kasvuun. Metsäsektorimme ei kiihdytä ilmaston lämpenemistä, vaan hillitsee sitä. On poliittinen ja taloudellinen kysymys, kuinka suureen hiilinieluun Suomi kansainvälisesti sitoutuu ja mikä on tämän sektorin rooli verrattuna esimerkiksi päästökaupan ja taakanjakosektorin päästövähennyksiin.

Pariisin ilmastosopimus jättää runsaasti harkintavaraa. Nieluja koskeva kirjaus kuuluu sanatarkasti:

Parties should take action to conserve and enhance, as appropriate, sinks and reservoirs of greenhouse gases as referred to in Article 4, paragraph 1(d), of the Convention, including forests.

Kirjaus ei ole velvoittava (”shall”) ja sisältää viittauksen tapauskohtaiseen harkintaan. Siinä puhutaan sekä varastoista että hiilinielusta – ei ainoastaan nielusta. Toinen suuri ja viime aikoina runsaasti ilmastopolitiikassa profiloitunut metsämaa Kanada tulkitsee tätä kirjausta tuoreessa pitkän aikavälin ilmastostrategiassaan seuraavasti:

”Analyses show that the mitigation actions with the greatest potential for medium and long-term emissions reductions by mid-century in Canada include an integrated approach to changes in forest management practices, increased afforestation, increased use of harvested wood for long-lived products, and increased use of waste wood for bioenergy in place of fossil fuels. These findings are in line with the findings of the Fourth Assessment Report of the IPCC that indicate that sustainable forest management that produces harvested wood products annually while maintaining or increasing forest carbon stocks will generate the largest sustained mitigation benefit in the long run.”

Kanada näkee asian siis niin, että tärkeää on kestävä metsänhoito, joka pyrkii puutuotteisiin ja korvaa sivutuotteilla fossiilisia polttoaineita sekä metsien hiilivaraston kasvattaminen. Kanada ei ole siellä vielä, Suomi on. Ja pysyy.

Harri Laurikka

harri_lahiKirjoittaja on Bioenergia ry:n toimitusjohtaja, jonka omakotitalo lämpiää itse tehdyllä pilkkeellä ja maalämmöllä. Talon katolla sähköä tuottavat aurinkopaneelit

harri.laurikka@bioenergia.fi / 040 1630465

2 Kommentti

  1. […] ilmastoneuvottelijana toiminut Harri Laurikka puolustaa Suomen linjaa: “Suomen metsät eivät tuota päästöjä, vaan imevät joka vuosi hiiltä ilmakehästä – […]

  2. […] ilmastopääneuvottelijana toiminut Harri Laurikka on puolustanut Suomen linjaa: “Suomen metsät eivät tuota päästöjä, vaan imevät joka vuosi hiiltä ilmakehästä – […]

Vastaa