LULUCF: Jäsenmaiden erot otettava paremmin huomioon

Euroopan Unioni lähestyy päätöksentekoa maankäyttösektoria (LULUCF) koskevista laskentasäännöistä. Seuraavassa on koottu tärkeimmät Bioenergia ry:n viestit loppumetreille:

1. Suomessa ja Euroopassa metsien sisältämän hiilen määrä kasvaa, ei pienene.
Joissain puheenvuoroissa Suomen hakkuut on rinnastettu globaaliin metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen, jossa metsien hiilen määrä eli hiilivarasto pienenee. Silloin metsät ovat suuri päästölähde ja ilmasto-ongelma. Jos kaikkialla maailmassa metsänhoitoon olisi panostettu kuten Suomessa, ilmasto voisi paremmin. Vuoden 1990 jälkeen Suomen metsien hiilivarasto on nettomääräisesti kasvanut yli 600 Mt (Lähde: UNFCCC Data Interface 2017, Tilastokeskus 2017) ja kasvu jatkuu kohti vuotta 2030 huolimatta hakkuiden lisääntymisestä. On hyvä tiedostaa, että samana ajanjaksona muutamissa jä-senmaissa LULUCF-sektorit ovat olleet päästölähteitä eli niissä hiilivarasto on pienentynyt: esimerkiksi Tanskassa 58 Mt, Irlannissa 145 Mt ja Alankomaissa 167 Mt. Esimerkiksi Britanniassa ja Belgiassa hiilivarasto taas on kasvanut, mutta vain murto-osan (33 ja 72 Mt) siitä mitä Suomessa.

2. Suomen hiilinielu on kansainvälisessä vertailussa erittäin suuri. Suomen hiilinielu oli vuonna 2016 n. 41 % muiden sektoreiden päästöistä. EU-maiden keskiarvo oli 2015 vain 7,1 % (UNFCCC Data Interface 2017). Esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaava tunnusluku oli 12%, Kanadassa 5 % ja Venäjällä 20%.

3. Bioenergian päästöjä ei ole ”piiloteltu”.
Suomessa kasvihuonekaasujen inventaario on ollut jo pitkään kaikkien luettavissa ja se on hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n ohjeistuksen mukaisesti kattanut myös bioenergian päästöt osana LULUCF-sektoria. Jos bioenergialle nykytilanteessa asetettaisiin päästökerroin, sen päästöt laskettaisiin Suo-men päästötilastoissa kahteen kertaan.

4. Suomessa bioenergian käyttö liittyy metsäteollisuuden ja -talouden sivuvirtoihin.
Teollisuudessa bioenergiaksi käytetään jakeet, joille ei korkeamman lisäarvon käyttöä ole. Harvennusten päämotivaatio taas on metsien terveydentilan ja kasvukunnon ylläpitäminen sekä jäljelle jäävän puuston järeytyminen – vaikkapa puurakentamista varten. Bioenergia saadaan siis oheistuotteena, joten se ei ole hakkuiden tasoa määrittävä tekijä: tuoreiden tietojen mukaan esimerkiksi energiapuun osuus koko hakkuukertymästä on laskenut 15%:sta 12 %:iin vuosien 2012-2016 välillä, kun hakkuukertymä on ollut kasvusuunnassa. Energiapuun markkinoille on tullut entistä e-nemmän teollisuuden sivutuotteita.

5. LULUCF-päätös määrittää uuden ilmastovelvoitteen Suomelle – siksi vertailutaso on sen tärkein kysymys.
EU:n 2030 päästötavoitteet on laadittu siten, että 40 % ko-konaispäästövähennys saavutetaan vähentämällä päästökaupassa päästöjä 43 % ja päästökaupan ulkopuolella 30 % 2005 tasolta: komission vuoden 2014 vaikutusarviossa kokonaistavoitteen saavuttamiseen nimenomaan ei tarvittu LULUCF-sektoria. EU:n aiemmat päästövähennyslupaukset eivät siten edellytä mitään tiettyä ratkaisua yksit-täiseltä jäsenmaalta, esimerkiksi että Suomen olisi pidettävä hiilinielu jollain historiallisella tasolla. Myöskään Pariisin ilmastosopimus ei tällaisia vaatimuksia sisällä, vaan jättää osapuolille harkintavaraa. Yksi periaatteellisesti tärkeä rajapyykki ja myös turvaraja EU:n aiemmille ilmastositoumuksille on kuitenkin se, että LULUCF-sektori ei muutu hiilinielusta päästölähteeksi. Tästä ollaan Suomessa ja yhteenlaskettuna EU-tasollakin onneksi kaukana.

6. LULUCF-päätöksessä ei ole kyse ainoastaan ilmastosta ja luonnontieteestä, vaan myös jäsenmaiden välisestä oikeudenmukaisuudesta – ja erityisesti Suomessa taloudesta.
Kaikki hakkuut – eivät ainoastaan ”lisähakkuut” – pienentävät heti hiilinielua ja hiilivarastoa suhteessa siihen, että metsiin ei koskettaisi. EU:n ilmastopolitiiikka on kui-tenkin kolmen pilarin kokonaisuus, jonka muodostavat päästökauppa, taakanjakosektori ja maankäyttösektori. Päästökaupassa Suomi osallistuu siinä kuin muutkin ja taakanjakosektorilla Suomen tavoite on tiukimpien joukossa. Maankäyttösektorin mer-kitys eri jäsenmaille taas on aivan eri luokkaa. On siksi ydinkysymys, kuinka niitä jä-senmaita, joille sektori on tärkeä, kohdellaan – tätähän ei käsitelty lainkaan, kun EU:n 2030-paketista aikoinaan sovittiin vuonna 2014. Yksi miljoona m3 hakkuita Suomessa toi Suomen kansantalouteen noin 600-700 miljoonaa EUR vuonna 2014. Tätä voimme pyrkiä tietenkin vielä kasvattamaan kehittämällä biotaloutta korkean jalostusarvon suuntaan.

7. Historiallisiin hakkuumääriin perustuva vertailutaso lukitsee jäsenmaiden metsien käytön epätasa-arvoisesti.
Metsien käyttötaso on viime vuosien aikana ollut hyvin vaihteleva eri jäsenmaissa. Jos tulevaisuuden käyttömahdollisuus lukitaan historialliseen tilanteeseen, metsien käyttömahdollisuus jakautuu jäsenmaiden välillä epäoikeudenmukaisesti.

8. Hakkuut kasvavat Suomessa joka tapauksessa merkittävästi lähivuosina.
Energia- ja ilmastostrategian mukaan hakkuutaso kasvaisi Suomessa 79 Mm3 tasolle vuoden 2035 tilanteessa. Vuonna 2016 hakkuukertymä saavutti jo 70 Mm3 tason. Vuonna 2017 käynnistyvä Äänekosken tehdas lisää puunkäyttöä 4 Mm3:llä ja muitakin päätöksiä on jo tehty, jotka jo ovat lisänneet puun käyttöä vertailuvuoteen nähden. Hankkeita on lisäksi vireillä eri puolilla maata todella paljon. Näistäkin hakkuista syntyy jakeita, joille ei ole ainakaan tällä hetkellä muuta kuin bioenergiakäyttöä näköpiirissä.

9. Hiilinielun lyhyen aikavälin pienenemistä on liioiteltu.
Laskelmat, joissa hiilinielun esitetään supistuvan puoleen 79 Mm3 hakkuilla, perustuivat siihen, että metsien kasvu Suomessa on noin 105 Mm3. Kasvuskenaariossa jätettiin kuitenkin tietoisesti ilmas-tonmuutos huomioimatta eikä epävarmuustarkasteluja tehty. Historiallisesti vuosikasvu on ollut kuitenkin rajussa kasvusuunnassa ja uusimpien tietojen mukaan kasvu oli jo ajanjaksolla 2014-2016 noin 110 Mm3. Kuinka todennäköistä on, että se kääntyy nyt äkis-ti laskuun aiemman trendin vastaisesti?

10. Pitkällä aikavälillä (2040 – 2050 välillä) Suomella on erinomaiset edellytykset saavuttaa päästöjen ja nielujen tasapaino Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.
Ilmastolaki ja EU-lainsäädäntö ajavat fossiilisia päästöjä Suomessa alas ja nielut kääntyvät 79 Mm3 hakkuumäärällä jo 105 Mm3 kasvuskenaariollakin uudelleen kasvuun vuoden 2030 jälkeen. Jos metsät kasvavat tätä enemmän tai päästöjä vähennetään nopeammin, piste voidaan saavuttaa aiemmin.

Harri Laurikka

harri_lahiKirjoittaja on Bioenergia ry:n toimitusjohtaja, jonka omakotitalo lämpiää itse tehdyllä pilkkeellä ja maalämmöllä. Talon katolla sähköä tuottavat aurinkopaneelit

harri.laurikka@bioenergia.fi / 040 1630465

Vastaa