Ei epäröintiä

Mitä Suomen metsien hiilinielulle tapahtuu, kun käyttö lisääntyy? Päätöksentekijöille on annettu epäröimätön vastaus. Mutta onko asia täysin selvä vai epävarma? Harri Laurikka analysoi eri selvitysten tuloksia.

Suomi on lisäämässä hakkuita. Viime vuonna tehtiin ennätys runkopuun hakkuukertymässä: 70,3 miljoonaa kuutiota. Tänä vuonna käynnistyi Äänekosken tehdas ja muutenkin on ollut puumarkkinoilla vilkasta. Olemme enää 9,7 miljoonan kuution päässä kansallisen metsästrategian 80 miljoonasta kuutiosta 2025 .

Millainen vaikutus tällä muutoksella on ilmastoon? Tätä on tarkasteltu heinäkuussa julkaistussa hallituksen politiikan vaikutusarviossa. Se kertoo töpäkästi seuraavaa:

”Tavoiteltu kotimaisen puunkäytön lisäys pienentää metsien hiilinielua. Sen vuoksi Suomen päästöjen ja nielujen yhteenlaskettu vaikutus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen pysyy suurin piirtein nykytasolla vuoteen 2030 saakka.”

Aika selkeä tulos. Selkeä viesti päätöksentekijöille. Epäröintiä ei ole ilmassa.

Vähän myöhemmin vaikutusarviossa kyllä todetaan, että ”esitettyihin arvioihin linjausten ja toimien ympäristövaikutuksista liittyy monenlaisia epävarmuuksia ja herkkyyksiä arvioinnissa käytettyjen oletusten suhteen.” Ok, mutta ne eivät sitten ehkä ole kovin olennaisia. Katsotaan ovatko.

Seuraavassa taulukossa on kuvattu hakkuukertymää, päästöjä ja nieluja ja vuosina 2011-2014 uusimpien tietojen mukaan sekä arvioitu mitä tarkoittaisi, että nettopäästö vuonna 2030 pysyy vuoden 2014 tasolla. EU-lainsäädännön takia voidaan arvioida, että vuonna 2030 päästöjen tulisi olla noin 42 miljoonan tonnin tasolla. Tästä voidaan päätellä, mikä hiilinielun tulisi olla, jotta nettopäästö ei pienene vuoden 2014 tasolta.

Vuosi 2011 on esitetty taulukossa siksi, että silloin hakkuukertymä oli Suomessa saman verran vuoden 2016 tasoa pienempi kuin mitä hakkuita nyt aiotaan kasvattaa. Ero hiilinielussa vuoteen 2016 oli 4,8 Mt.

Nyt tutkijat tuntuvat olevan siis varmoja, että hiilinielu on pienenemässä radikaalisti enemmän: lähes 13 Mt. Asia on välitetty onnistuneesti myös tiedotusvälineisiin.

Tässä Energia- ja ilmastostrategian taustalaskelmat perustuvat hivenen yllättäen skenaarioon, jossa ilmastonmuutosta ei ole otettu huomioon. Kyllä, luit oikein. Syynä on epävarmuus vaikutuksista. Toisaalta arvioidaan puuston kasvun kiihtyvän, toisaalta metsätuhojen riskin kasvavan. Koska epävarmuus on suuri, on päädytty käyttämään varovaisuussyistä skenaariota, jossa asia on jätetty kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Asia on kuvattu perusteellisesti jo alun perin strategian pohjaksi tehdyssä raportissa.

Eli: epävarmuus on suuri, mutta tulos on silti selkeä, viesti päätöksentekijöille on selkeä eikä epäröintiä ilmassa.

Energia- ja ilmastostrategian taustalaskelmissa hiilinielujen osalta oletettiin, että metsät kasvavat noin 100 miljoonaa kuutiota vuodessa ennen 2030. Kesäkuussa Luonnonvarakeskus esitti uusia tuloksia, joiden mukaan Suomen metsät kasvavat aiempaa nopeammin: vuosina 2014-2016 jo 110 miljoonaa kuutiota vuodessa. Luke kertoi myös, että metsien terveydentila on hyvä ja vakavia tuhoja esiintyy vain 3 %:lla puuntuotannon metsämaan alasta. Edelleen Luke esitti syyskuun alussa uusia laskelmia, joissa ilmastonmuutoksen vaikutus oli otettu tarkasteluun mukaan. Karkeasti ottaen se tarkoittaa sitä, että metsien kasvun kiihtyminen jatkuisi niin kuin tähänkin asti.

Uudessa laskelmassa sama hakkuiden lisäys pienentää pelkän metsämaan nielun noin 32 Mt:iin vuonna 2030, mikä tarkoittaa koko LULUCF-sektorin osalta noin 26 Mt hiilinielua 2030. Hiilinielu kasvaisi siis vuoteen 2016 verrattuna noin 9 %. Vastaavasti nettopäästöt vähenisivät noin 16 Mt tasolle eli 55 % verrattuna vuoteen 2016. Yhteenvedossa Luken Olli Salminen tiivisti: ”Metsien hiilinielun/päästön tasoon vaikuttaa huomattavasti metsien tuleva kasvu”.

Olisiko päätöksentekijöiden ollut hyvä ymmärtää, että metsien kasvu vaikuttaa tuloksiin?

Ilmastopaneeli julkaisi viime keväänä hyvän ulostulon joka sisälsi metsiin liittyviä ilmastoväittämiä, joista tutkijat ovat yhtä mieltä. Niistä yksi kuului näin:

”Metsien käytön poliittista päätöksentekoa varten tuotettuja Suomen metsien tulevaa kehitystä kuvaavia mallilaskelmia olisi hyvä täydentää muun muassa ilmastonmuutoksen erilaisia kehityspolkuja kuvaavilla analyyseillä.”

Väittämän sanamuotoihin liittyvissä näkökohdissa oli lisäksi kirjattu seuraavaa:

”Päätöksentekijöiden olisi tärkeää tunnistaa käytetyn skenaariomallinnuksen kapeus kun tulevaisuutta leimaa erittäin suuri epävarmuus. Tämä tarkoittaa eri mallinnustutkimusten tekemien taustaoletusten sekä eri mallien erilaisesta rakenteesta nousevien epävarmuuksien tunnistamista ja kvantifioimista. Erityisesti korostettiin tarvetta lisätä ymmärrystä pitkän aikavälin metsänkasvun epävarmuuksiin liittyen.”

Tietysti olisi yleensä myös hyvä ottaa huomioon, että Suomen nettopäästö on jo pienentynyt vuoteen 1990 verrattuna yli 40 % vuoteen 2016 mennessä, kun EU-maat keskimäärin huitelevat 26 %:n tuntumassa (2015). Jos nettopäästö pienenisi Luken ”ilmastoskenaarion” mukaisesti 16 Mt:iin, päästövähennys suhteessa vuoteen 1990 olisi yli 70 %.

Harri Laurikka

harri_lahiKirjoittaja on Bioenergia ry:n toimitusjohtaja, jonka omakotitalo lämpiää itse tehdyllä pilkkeellä ja maalämmöllä. Talon katolla sähköä tuottavat aurinkopaneelit

harri.laurikka@bioenergia.fi / 040 1630465

Vastaa