Nostetaan katse

Economist-lehden kansi on tyrmäävä: olemme häviämässä sodan ilmastonmuutosta vastaan. New York Times taas kirjoitti, että meillä on ollut 30-vuotta aikaa hoitaa asia ja kaikki edellytykset onnistua, mutta silti olemme epäonnistuneet. Menestyksen tiellä on ollut vain me itse. Entisenä ilmastoneuvottelijana ja 1990-luvulta asiaa seuranneena on vaikea olla eri mieltä (tosin pohdituttaa kehen viitataan sanalla ”me”). Ja sitten on vielä Trump, joka yrittää estää jopa osavaltioita tekemästä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

Näissä tunnelmissa, poikkeuksellisten helteiden ja metsäpalojen keskellä, yhteiskunnallisen keskustelun sävyt kovenevat – myös maailmanlaajuisten vertailujen kestopärjääjä Suomessa. Monissa kotimaisissa puheenvuoroissa välittyy huoli: ilmastonmuutos on totta, vaatii toimia ja hallituksen politiikka ratkaisee ilmastonmuutokset vaikutukset kansalaisiin. Pörssiyritysten hallitukset tai jopa kokonaiset teollisuusalat eivät ymmärrä toimintaympäristöään eivätkä asiakkaidensa oikeita tarpeita. Suomen suunta on käännettävä. Vaaditaan kovempia toimia ja vähemmän vastaväitteitä. Huomion keskipisteenä ovat kotimaan päästöt, nielut, polttoaineet ja hakkuut: paljonko Suomi on vähentänyt tai lisännyt niin tai näin laskettuna.

Suomen päästövähennykset on tehtävä kunnianhimoisesti ja linjassa muiden kehittyneiden maiden kanssa. Tärkeintä Suomen toimissa ovat kuitenkin suorat vaikutukset ja heijastusvaikutukset muualle. Jos Suomi asettaa kansainvälisen esimerkin ja ilmoittaa ensimmäisten joukossa ottavansa käyttöön ilmastolain, sillä on globaalia merkitystä. Jos Suomi on eurooppalaisessa rintamassa vaatimassa tiukempaa ilmastopolitiikkaa EU:ssa ja laajemmin, sillä on merkitystä. Jos Suomi on ensimmäisten joukossa mukana kansainvälisessä koalitiossa vaatimassa hiilenkäytön vähentämistä tai edistämässä maaperään sidottavan hiilen lisäämistä, olemme kokoamme suurempia. Jos suomalainen yliopisto tai yritys – usein sekin kansainvälisessä yhteistyössä – kehittää hyvin toimivan päästömittausjärjestelmän, sähköbussin, maailmanluokan uusiutuvan dieselin tai heikkolaatuisia jätteitä hyödyntävän biokaasulaitoksen, olemme viemässä globaalia kehitystä eteenpäin.

Seurataan siis monien suomalaisten edelläkävijäyritysten esimerkkiä: nostetaan katse ylös omista jaloista pelikentälle ja annetaan Suomen kehutun yhteiskunnan ja sen tuottamien innovaatioiden loistaa!

Pelikentällä tilanne on tosi huono eikä se ole Suomen hallituksen vika – ei nykyisen eikä edellisten. Jos ilmastonmuutos halutaan hillitä, useilla sektoreilla energiasta metsiin pitäisi tapahtua massiivisia muutoksia. Se taas vaatii valtavasti lisäinvestointeja.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA julkaisi heinäkuussa uusia tietoja energiainvestointien kehityksestä. IEA:n kestävän kehityksen skenaariossa fossiilisiin energialähteisiin kohdistuvien investoinnit saisivat olla enää 40 % kaikista vuonna 2030. Viimeiset kolme vuotta – siis Pariisin ilmastosopimuksen jälkeiset vuodet – globaalit energiainvestoinnit ovat kuitenkin joka vuosi laskeneet ja vuonna 2017 fossiilisen energian osuus nousi 59 %:iin. Nousua oli niin kehittyneissä maissa, Kiinassa kuin muissa nousevissa talouksissakin. Fossiilisiin öljyyn ja kaasuun investointiin viime vuonna yli 700 mrd USD ja kivihiilen tuotantoonkin 80 mrd. Samaan aikaan uusiutuvaan sähköön investointiin 300 mrd, energiatehokkuuteen 236 mrd ja uusiutuvaan lämpöön ja liikenteeseen vain 20 mrd. Ja näillä investoinneilla on tietysti voittopuolisesti kymmenien vuosien pitoajat.

Euroopan ja Amerikan metsäpalojen lisäksi esimerkiksi Amazonin sademetsissä metsien häviäminen on kiihtynyt yli 20% viimeisen vuoden aikana ja huonolaatuisten metsien määrä lisääntynyt yli 200 %. Sektorilla ei tapahdu rahoitusmielessä juuri mitään verrattuna energiasektoriin. Globaalisti metsäkadon ja metsien laadun heikkenemisen vähentämiseen (REDD+) on investoitu vuoden 2008 jälkeen kumulatiivisesti 1,8 mrd USD ja vuonna 2017 vain 54 milj. USD. Rahoituksesta on vastannut Norja lähes yksin (60 %) Britannian, Saksan ja USA:n antaessa vähän taustatukea.

Suomea ja suomalaista osaamista tarvitaan.

Harri Laurikka

harri_lahiKirjoittaja on Bioenergia ry:n toimitusjohtaja, jonka omakotitalo lämpiää itse tehdyllä pilkkeellä ja maalämmöllä. Talon katolla sähköä tuottavat aurinkopaneelit

harri.laurikka@bioenergia.fi / 040 1630465

Vastaa